28. helmikuuta 2014

27.2.2014

...and that's yesterday. I've been busy doing other stuff.
I asked my friend this morning: "Is it spring, already?" She said "yes". But I'm not convinced... I mean it's as early as February, and we are on our winter holidays. Let's pretend it's still winter and we have both spring and summer still ahead, right?!



Ice, Ice, baby...
Balance is everything...

26. helmikuuta 2014

tbt (27.2.2014)

Well, I don't remember anything.
I mean I have no clue of what's going on.
Except for that this pic was taken in 2002, Upsala, Sweden.
PEACE!


20. helmikuuta 2014

tbt (20.2.2014)

Minä ja Petina, ensimmäinen hoitoheppani.
Petina syntyi vuonna 1969 Tanskassa, josta muutti myöhemmin Kurikkaan, naapuriini. Petinan ennätys oli 19,6aly. Varsoja hänelle syntyi kuusi:

NimiVuosiSp.Rek.nroIsäSt.1.2.3.Vs.A-enn.Tas-enn.
1Frosty Min1974RSF-3429Frances Min8561072 884,00 €22,1aly23,9ke
2Hani Boy1978O78-1501Flight Boy335133 010,00 €20,4aly22,0ly
3Mr Vintage1979O79-1758Vintage Year00000,00 €
4Super Boy1981O81-1662Super Mon00000,00 €
5Secret Mon1983T83-1727Super Mon404353 868,00 €17,6aly20,8ly
6Lobello1985O85-2174Gus Lobell00000,00 €
         (lähde: Hippos)

Minä ja Petina

En ikinä unohda Petinaa, ensimmäistä hoitohevostani. <3

This is me and Petina. I believe this was one of the very first times I had someone to take care of. She meant the world to me. I will never forget her!

18. helmikuuta 2014

Ku mä olin tappaa itteni: III luku

Se itki. 

Mä nojailin olohuoneen oviaukos, jalat ei jaksanu kannatella, aivot halus takas nukkumaan. Mä yritin skarpata sen verran, et ne häipys yhtä äkkiä ku oli tulleetki. Ku musta ei tuntunu hyvältä, et siellä mun kotona oli ketää muita kun mä (ja ehkä joskus mun poikakaveri, se JP). Eikä varsinkaa ny, kun mun oli väsy, enkä mä nähny mitää siinä valos.

Mä siristelin viä vähä enemmän silmiäni ja yritin saada jotaki järkevää ulos suusta. En saanu. Nojailin siis siihe oven karmiin ja tuijotin jalkoihin. Sitte ne pyys, et mä menisin istumaan niiden kans siihe sohvalle. Eikä! Siihe sohvaan tulee ryppyjä ja ne sohvatyynyt rypistyy, jos me kaikki istutaan siinä. Sitä paitti ne oli jo astunu sen mun karvamaton päälle, pitää lähtiä viä yösydännä sitäki tuulettamaan, mä kirosin mielessäni. Kun mä olin yksin kotona, mä välttelin istumasta siinä sohvalla tai astumasta sille matolle. Mä istuin ehkä paljaalla lattialla, enkä ainakaa siinä karvamatolla, ettei siihen tulis painaumia. Mä vihasin niitä painaumia, ne ei sopinu mun sisustukseen. Joskus mä haroin sormilla niitä maton karvoja, jotta ne olis kaikki sojottanu samaan suuntaan. Niin mä olin tehny jo mun edelliseski asunnos. Mä tajusin, et seki asunto oli ollu mun temppeli.

Ehkä niiden äänensävy oli sen verran käskevä, et mä päätin totella sitä käskyä. Tungin itteni siihen sohvalle. Mut sille karvamatolle mä en astuis. Eikä mulla ollu mitää sanottavaa. Mutta ne tajus ilman sanojaki, etten mä ollu enää läsnä. 

Mitä sä oot ottanu?


Mä kampesin itteni ylös ja lähdin kohti keittiötä. Mä säilytän siellä mun lääkkeitä, keittiön kaapis, alimmalla hyllyllä. Sen kaapin sisältöä ei tiiä kukaa muu kun mä, ei edes JP, vaikka se kuitenki saa joskus käydä mun luona. Avasin sen kaapin ja osotin niitä lääkkeitä. Tossa, ottakaa siitä, mä mietin. Sitte, ku ne rupes pyörittelemään niitä lääkkeitä käsissään ja lukemaan niiden sisältöä, mä toivoin, et ne lähtee pois ja jättää mut yksin. Millä helvetin oikeudella ne tunkeutuu toisen kotia ja alkaa penkoa toisen tavaroita? Enhän mäkää niin tee, vaikka mulla on avain niitten kotia. 

16. helmikuuta 2014

Take a Look at Your Toes!

What are your roots - based on this picture?
I'm definitely Greek what ever it means (and I so hate my toes).
PS I take this very seriously!
PSS I've never been to Greece...

12. helmikuuta 2014

tbt (13.2.2014)

Lisää arkistojen aarteita.
Kuvaan on tallentunut freesejä (ja hyvinkin nauravaisia!) kavereita ensimmäiseltä opiskeluvuodeltani Tampereen yliopistossa. Olemme Boomi ry:n hallitusporukalla tutustumassa toisiimme ja, kuvasta päätellen, ottamassa hieman kuppiakin. Mikäli tunnistat kuvasta itsesi, käsi ylös! Muistele hetki niitä aikoja. 

Well, what can I say, again? Having fun with my friends: sauna, cold beer...
I think we are missing someone - who's behind the camera?!

10. helmikuuta 2014

My Newest Crush

Would you have guessed?

(This is not a product placement. I wanted to leave the sticker on just to show how small these minis are. Hopefully I remember to take it off before having a piece of banana.)
PS I like to have my bananas green...


7. helmikuuta 2014

Don't Hold Your Breath

I'm pissing in my pants while watching this.
And I totally forgot to hold my breath...
And I wouldn't do this from an airplane, either.

6. helmikuuta 2014

tbt (6.2.2014)


Muutama sananen tästä kuvasta: Muistan päivän kuin eilisen. Oltiin Boomin porukan kanssa Jyväskylässä Rinneriehassa. Siellä laskettiin mäkeä vessanpöntöllä / -ssä, juotiin taskulämmintä kossua ja pidettiin hauskaa. Menomatkalla taidettiin harjoitella kroolausta bensiksen pallomeressä.
Kuten kuvastakin näkyy hymy alkaa hyytyä (hyytymään!) eräälläkin bailaajalla. Kiinnittäisin huomionne kulmakarvojen sijaan lävistykseen leuassa sekä ennen kaikkea kaulaa koristavaan koruun.

Oletan, että kuvassa oikealla on kaverini  Lapa Leino.

Well, what can I say? I've had my moments...
Say "cheezz".

3. helmikuuta 2014

Ku mä olin tappaa itteni: II luku

Mun elämä oli jo pitkään ollu sitä samaa: munkkeja repus, matkalla kotia. Mä mietin tosi paljo sitä, mitä mulle oli tapahtumas, mitä mulle oli tapahtunu. Enkä mä saanu kiinni siitä ajatuksesta, joka olis antanu mulle selityksen. Mä vain olin siinä. Mä vain istuin ja tuijotin kaukaisuuteen.

Siitä oli tullu mulle joka päivää. Jos mä joskus satuin muistamaan jotaki siitä mun ”aikasemmasta elämästä”, mulle tuli paha mieli ja kuitenki samalla kamala tarve tehdä asioille jotaki. Mun voimat riitti niin pitkälle, et mä olin jo tarttumas lehtikasoihin ja viemäs ne pihalle. Siihen ne jäi, lattialle. Keskelle lattiaa. Ne lehtikasat. 

Ja ne muut asiat lehtikasojen lisäks. Niitä oli mun mieles. Mä tiesin, et mun pitäis jaksaa. Mun pitäs aatella positiivisia ajatuksia ja sitä rataa. En mä niille muillekaa asioille mitää tehny, kuha hinkkasin Kauppahallin ja kodin väliä.

Seuraavat muistihavainnot on siltä sunnuntailta. Aika tarkasti se oli sunnuntai, ku seuraavana päivänä oli arki. Mulla oli päivät menny jo aikaa sitte sekasi, yhtä pyhää koko lailla, koko ajan. Mä olin sopinu näkeväni siskooni ja sen miestä. Olin jopa antanu niille luvan tulla mulle kylään. Siis m u l l e kylään! Mulla ei ollu käyny ketää kyläs kolmeen vuoteen, eikä kyl sitäkää aikasemmi, paitsi mun poikakaveri, JP. Kodista oli tullu mun pakopaikka, joku helvetin uhritemppeli, jonka uhri mä olin. Sielä oli kaikki just niinku mä halusin: lehtikasoja, helvetin joulutähtiä joka paikas. Mä olin jossaki huuruis käyny tyhjäämäs Sokkarin joulun jälkeen lopuista joulutähdistä. Niitä notku sitte lattialla ja pöydillä, niitä kuuskytsenttisiä ja pienempii, valkosia ja punasia.

Mun oveen koputettii. Kello oli ehkä kuus illalla. Ja mä olin jo täysis yökamppeis. Tai kyllähä mä muutenki tykkään hiihtää niis samois vermeis kotona ollessani. Siis niis kulahtaneis flanellihousuis, pitkähihases paidas ja villasukis.

Mä en tiä, mikä mua viivytti sen oven kans. Aiva ku se koputus olis ollu jo vähä kärkkäämpää, niillä ihmisillä oli tosiaan tarve päästä sisälle sinne mun temppeliin, jossa mä uhrasin itteni joka ikinen päivä ja yö. Mä sain oven auki ja sielä odotti mun sisko ja sen mies. 

Mun suu oli niin kuiva, etten saanu suustani sanaakaa. Silmät räpsytteli yrittäen totutella siihen eteisen valoon, jonka olin räpsässy päälle ovea avatessani. Siinä mä seisoin. Yötamineis, silmät kaukaisuuteen tuijottaen, suu ku santapaperia. Enkä mä tainnu osata sanoakaa mitää. Siirryin niiden tieltä pois, väistin, että ne pääsis sisälle. 

Sitte mä tajusin lähtee kohti olohuonetta, laittaa valot eka sinne, ettei ne tajuu mennä keittiöön, joka oli täynnä niitä munkkeja ja reikäleipiä. Ja joulutähtiä. Ja irttareita.

Sitte se mun sisko sano jotaki, mihin mä havahduin: 
Mitä täällä oikein tapahtuu?