12. lokakuuta 2015

"Tuulispää is back!"

Tämä kirjoitukseni julkaistiin Mielenterveysyhdistys Taimi ry:n Kipunoita-jäsenlehdessä (2/2015) kesän korvalla.

Tuulispää is back! 
Tuulispään elämässä on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. Hän on kirjoittanut tämänkin lehden sivuilla jatkavansa uteliaana kohti uusia elämän seikkailuja mutta myös jättänyt jäähyväiset teille, joihin hän tutustui Ruusan kahvilassa, vertaisryhmissä ja olkkarissa. Mutta tämän kirjoituksen otsikko “Tuulispää is back” ei ainoastaan jatka siitä, mihin hän edellisessä kirjoituksessaan jäi, vaan johdattaa lukijat siihen Tuulispään arkeen, jota hän niin kovasti kaipasi kaikki ne vuodet, jotka hän sairasti.  
Onneksi Tuulispäällä on hyvin aktiiviset vanhemmat, jotka soittelevat Tuulispäälle ja kyselevät töistä, harrastuksista, vapaa-ajasta. - Oletko muistanut syödä? kuuluu usein puhelimen toisesta päästä. Erityisesti Tuulispään äiti on ottanut omaksi elämäntehtäväkseen pitää huolen siitä, ettei Tuulispää-tytär enää rasita itseään liiallisella työnteolla, että Tuulispää vain (joskus) on. Tuulispään isä puolestaan yllättää tytärtään lähettämillään herkkupaketeilla. Näissä paketeissa on suklaata sekä muita Tuulispään herkkuja, ja ne ovat aina yhtä mieleisiä yllätyksiä. 
Siellä, mistä Tuulispää tulee, on aina arvostettu työntekoa ja työteliäisyyttä. Työ on ollut mitta, jota ihmisestä on käytetty. Sairastuttuaan Tuulispää koki menettäneensä arvonsa ihmisenä, työtä tekevänä ja ahkerana yksilönä. Pieni puuhastelu ja arjen askareet eivät pystyneet täyttämään Tuulispään elämässä sitä aukkoa, jonka työelämä oli ottanut ja myöhemmin muuttanut salakavalasti narkomaniaksi. Kun sitten tuli jälleen aika palata (siihen kovasti kaivattuun) työelämään, liittyi siihen Tuulispään mielessä hyvin ristiriitaisia tunteita: jaksanko, osaanko, voinko, kelpaanko…
Työelämään paluu tapahtui  marraskuun 24. päivä 2014. Päivä, jonka Tuulispää tulee muistamaan koko lopun elämäänsä. Tuo päivä tulee edustamaan Tuulispään elämässä sitä hetkeä, kun hän alkoi taas uskoa omaan itseensä. Hän jaksoi, hän osasi, hän voi, ja hän ennen kaikkea kelpasi. Hän tarttui uusiin työtehtäviin päättäväisenä, täynnä tarmoa; hän huomasi, että häntä arvostetaan ja hänen mielipiteitään kuunnellaan. Hän tajusi, etteivät hänen taitonsa ja tietonsa olleet kadonneet mihinkään, ja hän kykeni oppimaan ja omaksumaan uutta.
Paluu työelämään on kuitenkin ollut valinnan tekemistä työn ja vapaa-ajan välillä, niiden arvottamista omina ja toisistaan riippumattomina asioina. Tuulispää tekee vajaata työviikkoa (90 prosenttia täydestä työajasta), jotta aikaa jäisi myös rakkaille harrastuksille sekä ennen kaikkea “työstä palautumiseen”. Tämä “työstä palautuminen” on Tuulispäälle verraten uusi asia, sillä aikaisempi työelämä vei hänet täysin mennessään. Työelämästä palautuminen vei loppujen lopuksi lähes neljä vuotta täysin poissa työelämästä. Tässä aikaisemmassa työelämässään Tuulispää meni tuulispään lailla: kotoa töihin ja töistä kotiin. Työ oli hänen elämänsä sisältö, muuhun oli vuosien kuluessa yhä vähemmän aikaa.
Tämä “työstä palautuminen” on, ja tulee varmasti aina olemaan, tasapainoilua mielenkiintoisten työtehtävien ja terveen itsekkyyden välillä. Joskus (tai käytännössä viitenä päivänä viikossa) on katsottava kelloon, laitettava tietokone kiinni ja todettava, että päivä on tullut työtuntien osalta täyteen. Se, mikä jäi tekemättä, ehtii odottaa huomiseen… On aika lähteä harrastusten pariin tai moikkaamaan Erkkiä ja muita olkkariin. On kenties aika pistäytyä ystävän kanssa Hulluilla Päivillä tai elokuvissa. Tai vain olla möllöttää kotona.
Joku saattaisi sanoa, etteivät ne työtunnit sinällään kerro mitään aktiivisuudesta tai työn tekemisen tehokkuudesta. Aivan totta. Mutta Tuulispään tapauksessa ne työn tekemiseen varatut työtunnit on rajoitettu jo työsopimuksessa sen vuoksi, että sille vapaa-ajallekin jäisi aikaa. Toki Tuulispään täytyy rehellisesti todeta, että helpommin sanottu kuin tehty… On ollut päiviä, jolloin töissä on mennyt luvattua pidempään: töihin lähtiessä on ollut pimeää, töistä tullessa on ollut vielä pimeämpää. Tämän pimeyden väliin on mahtunut aamu- ja iltapala. Mutta tämän vuoksi Tuulispää pitääkin säntillisesti kirjaa työssäoloajoistaan. Työviikon päätteeksi hän laskee saldon: tuliko plussaa vai miinusta?
Läpi tämän kirjoituksen Tuulispää on korostanut työn tekemisen ja tehokkuuden merkitystä omassa elämässään. Ehkä jo sana “tuulispää” kuvaa tätä, osaltaan… Sen verran Tuulispää on kuitenkin oppinut omasta historiastaan, että oman itsen kuuntelu on edellytys hyvinvoinnille ja elämästä nauttimiselle. Olkoonkin, että hän aina aika ajoin “unohtaa” kaiken oppimansa ja säntää suinpäin kohti uusia haasteita ja voimainkoitoksia. Mutta uskon, että Tuulispää on kuitenkin edes jollakin tavalla “oppinut” sairastumisestaan ja loppuunpalamisestaan: hän osaa ottaa iisisti ja vain olla möllöttää. Hän vain makaa sohvalla silmät kiinni ja kuuntelee tuulen huminaa nurkissa. Odottaa, että joku tekee voileivän ja lämmittää saunan. Noina hetkinä se ihmisen arvon mitta on aivan jotakin muuta kuin työn tekeminen ja työteliäisyys. Se on se elämästä ja hetkestä nauttimisen ilo - olkoon sitten laiturin nokassa räntäsateessa tai taivaan revontulia ihastellessa. Näinä hetkinä mieleen eivät muistu ne tekemättömät työt tai valvotut yöt. On vain tämä hetki, ja se on se arvoni mitta.

26. elokuuta 2015

tbt (27.8.2015)

I've been to lots of gigs this summer (and fall).
Last Saturday I got to see Cheek. It's not really my kind of music but I did like the show with the fireworks and all...

14. toukokuuta 2015

tbt (14.5.2015)

We all look so dapper...
Back then we didn't know anything about Internet. Or sms. We didn't know there will be things like YouTube and Facebook. Have we ever heard about dvds, digital cameras, or selfies? Did we miss Emojis or Instagram? I think we were pretty happy with what we had.

ps do you find me in the photo?


10. toukokuuta 2015

Happy Birthday, Marika!

It's my sister's birthday today. And, yes, it's also Mother's Day.
My sister was born on Mother's Day. I don't know how often it happens that her birthday is celebrated by all the moms out there. Let's celebrate it now, then. And, yes, the Sun was shining when my sister arrived this world - just like today. So, pretty much nothing has happened ever since.

I got my first camera when I was like eight years old. In this photo my sister is showing off her stuff, you know, toys, Christmas presents, cartoons, drawings... She liked to have her room unorganized.


5. toukokuuta 2015

Selfie (going for #punk #look)

This was (nearly) my look for the gig that I went to on Saturday.
By "nearly" I mean that there were some changes - I wasn't too happy with my hair and so on...

We went to see this band called Juustopäät. It was so cool - seeing them for the very first time. I mean I was first introduced to Juustopäät in, like, 1995. But since I spent my childhood, um, in the middle of nowhere I never saw them playing. Kinda. Sorta.


23. huhtikuuta 2015

tbt (23.4.2015)

Thank you, Tia, for sharing this photo with me!
I feel so sad for not having a proper camera back then... Back when my hair looked... um... well... 
Of course it was, like, totally different back then. We didn't have digital cameras or smartphones to take photos... I d_i_d have a camera, one that needed like a suitcase to be carried around. Yeah, those were the times. Back then. And I'm in the middle.


2. huhtikuuta 2015

tbt (2.4.2015)

I think I look dapper in this photo.
I'm wearing a suit and a hat and a bowtie. And I have a cut in my finger.
It was in the elementary school. One day we were asked to dress up like back in the days.
I might have been one of the very few who wore anything special for the day. I can still remember the feeling that I had... a little proud for having the guts to do something different.

26. maaliskuuta 2015

tbt (26.3.2015)

It's Thursday again.
This Thursday I want to take you to the streets of Munich, Germany. We are leaving for clubbing and I definitely look wasted. I don't remember when this shot was taken, maybe five, six or seven years ago. But I think I still look the same when wasted.

21. maaliskuuta 2015

Hockey Time (#hoki #kiakko)

I went to a hockey game a couple of days back. It was almost as I remembered: freezing fingers, sitting on totally uncomfortable seats, and not having a cold beer between rounds. But this time it w_a_s a bit different: it was Ilves boys playing for the finals. There was so much speed and skill on the ice that I wouldn't have known the difference if it had been two league teams competing with each other.

First goal was seen something like 40 seconds after the game really started. 0-1.
The game ended 2-4, and HPK is now playing in the finals.
I'm not too skilled with posting a video here. I do hope you are able to watch it. And hear people talking about the game next to me. Thanks guys!

ps I got my cold beer after the game.

video

Leaving for the game

19. maaliskuuta 2015

tbt (18.3.2015)

My so called business look. I mean now that I'm back in the business meeting customers and potential investors I should, for at least, try and look all sharp and ready to go. Well, that might not be the case, yet... I took this photo yesterday just to have some proof. I had just finished brushing my teeth, and my colleague sent me an sms "am already here waiting". F**k! He was six minutes early and... here's the result.

And I did take that scarf off. It looked stupid.

16. maaliskuuta 2015

Selfie (B O O M)

Yeah, baby, yeah!
I saw the very first bare legs today. And it's still like winter here in Finland. Or is it?
Since the Sun was shining warmly enough in the morning I decided to go for my spring coat. It wasn't my brightest idea but some how I survived - here where polar bears walk on the streets and the sky isn't like anywhere else.

This is my spring look, kinda. And hell with it! I was tired as hell and just wanted to have a photo of my cool (the coolest!) coat. It's Maloja and I luv it!

13. maaliskuuta 2015

My Music, My Jukebox: Ash

I was studying in Uppsala, Sweden, back in 2002. Seeing Ash at Göta Källare in Stockholm was a must. I was all prepared: tickets, my friend, my camera with an empty roll of film... So, when the gig started I was all ready. But suddenly my Ixus died. It didn't work, it just was n_o_t working. So I've got only a handful of photos from that gig which pretty much sucks.

But, later we got to meet the band. And had some drinks. And I guess that the, um, after-party was at Gondolen. But any way, I had so much fun.

I chose here two songs from my favorite Irish band (and, yeah, I know U2 is also local): Petrol (released as the second single from their 1994 album Trailer) and Oh Yeah (taken from their album 1977 released in 1996).

I've got quite a collection...
Mark Hamilton (bass, synthesizer)
Tim Wheeler (lead vocals, lead guitar, keyboards)
I had the setlist framed


"I sometimes wish it was that summer again
I still see her in my sleep
And hear the sighing of the summer wind
Still I don't regret one thing"

Ash: Oh Yeah

11. maaliskuuta 2015

tbt (12.3.2015)

With this I want to thank mr. Bruuttus for changing my life forever. You are one special horse, you are.


"All I pay my psychiatrist is the cost of feed and hay, and he'll listen to me any day."


26. helmikuuta 2015

tbt (26.2.2015)

Yesterday I wrote about one of my favorite bands, Backyard Babies.
This photo was taken at that gig that I went to some years back.
It looks like I'm having a drink.
Maybe next time you see me eating something.
Cheers!
Kippis!
Skål!
Pohojammaan kautta!
Hölökyn kölökyn!

25. helmikuuta 2015

My Music, My Jukebox: Backyard Babies

Here's my second post on "my music, my jukebox". My life hasn't gone any calmer with the horses, work and "stuff" but am still trying to keep up with my promise.

I don't even remember how many years back I got this home burnt cd from a friend. It was my first introduction to the Backyard Babies. And what can I say?! I immediately felt connected with the music and that rock star way of living. True rock stars! It was a couple of years ago that I saw the Babies here in Tampere. After that they got concentrated on their side projects; Nicke Borg on his solo material and his radio show; and Dregen went on to play with Michael Monroe and eventually started working on his own solo album. But last year it was announced that the Babies will work on new music. They have also announced that their 2015 tour will kick of at Sweden Rock Festical in Sölvesborg, Sweden. A month later they will play at Ruisrock in Turku. I'll be there.

So happy to be able to wear my Backyard Babies t-shirt once again. It's not like I couldn't wear it on a daily basis. I just don't want. It's too much of a dear memory. That t-shirt.

ps Backyard Babies also come from Sweden...



I chose here two songs: Roads (taken from their album People Like People Like People Like Us released in 2006) and Say When (taken from their album Stockholm Syndrome released in 2003). Have a listen and make up your own mind!


Because life is a road that is winding and dark
But I swear 'cross my heart so are you
Life is a road that is winding and dark
But I swear 'cross my heart so are you
Now you know it's true I believe in you
Yeah you  know it's true I do care for you

Backyard Babies: Roads


ps if I was a rock star I would definitely play guitar. Just  like Nicke Borg.

21. helmikuuta 2015

My No. 1 Plan for Tonight

I'll be getting some more #shit tonight. Third time is a charm!
Me luckey!

"I said uuuu, I'm a rebel in the dark.
I said uuuu, and this is how I've been since I was born.
Uuuu, I'm not a devil, not a god.
I said uuuu, I'm just a rebel in the dark."
H.E.A.T: Inferno


27. tammikuuta 2015

My Top 3 (#boycrush #boyfriendmaterial)

Gurls have been posting pictures of their boy crushes*) recently on Facebook.
I wanted to make it official.
This is my top 3 #boycrush #boyfriendmaterial.
The order depends on the day.

*) yeah, yeah, I love you paps...



25. tammikuuta 2015

22. tammikuuta 2015

tbt (22.1.2015)

2 0 1 4
... and a year later living life to the fullest!
I still remember that New Year's Eve in 2014. It was raining, and there was no snow. We had homemade candies and champagne. We eat, we drank. We stayed up late and watched Kon-Tiki.

ps you find the same lousy story here (in Finnish) http://apinkglove.blogspot.fi/2014/01/my-nye-2014-uudenvuoden-kujeet.html
pss rip Mika


14. tammikuuta 2015

tbt (15.1.2015)

Well, what can I say...
I got my Master's degree in 2008. My former colleagues gave me this, and it's basically saying in Finnish that "since your head is not protected by a soft afro get a bike helmet with this gift card". I bought bike lights.
Thanks, Riku and Anna!

11. tammikuuta 2015

My Music, My Jukebox: Brainpool

As I have put in the introduction it's "my music, my stuff". I think I have neglected "my music" for quite some time, already. I don't mean it like posting a song every once in a while but in a bigger context. So, from now on I'll be introducing my favorite music, my favorite bands to be more exact. And instead of going into musical facts and lyrical statements I probably tell how I first heard of that band in question. My life is rather hectic with all the horses, work and "stuff" now so for over the next twelve months you get exactly twelve posts regarding my music, my jukebox. Sorry for that.

I start with Brainpool.
They come from Lund, Sweden, and had their share of the limelights in the mid-90s. I got my first listening on the band when both me and my sister were still living at our parents - in the mid-90s: My sister had gone to Helsinki with her class, like a field trip. She bought me my prom shoes (do you still remember Decadenz in Helsinki?) that I still have (btw). My sister later said that she only bought the Brainpool Soda album just because it was on sale and the cover of the album was cool. I gave Soda a listen and immediately fell in love. Every once in a while I still pull my Brainpool albums out of the boxes and take a trip on my memory line.

I chose here two songs: Invisible to Her (taken from their second album Painkiller) and Every Day (taken from their first album, Soda). Have a listen and make up your own mind!

ps you can follow me on Spotify to get a deeper look at "my music, my jukebox".


She walks the streets of our hometown
Tall and tanned and lovely and young
She passes daily by my window
I smile at her but she doesn't see
But I  know:
There is no use
When there's a chance to win I lose
Yeah I know:
I'm invisible to her

Brainpool: Invisible to Her

6. tammikuuta 2015

Ku mä olin tappaa itteni: VI luku

Ne ei antanu mulle mun unilääkkeitä. Eikä nukahtamislääkkeitä. Ei antanu, vaik mä itkin ja huusin, ja anelin. Mä olin varma, et ne pilaa mun elämän, ja mä sanoin sen niille. Mut mä menin kuiteski nukkuun jo ennen yheksää, mun oli pakko, ku mun oli väsy. Tai ei mun väsy ollu ilman niitä mun lääkkeitä, mut mä en osannu tehdä enää mitää muuta ku nukkua (ja hinkata kodin ja Kauppahallin väliä). 

Ukko tuli mun viereen sille kirkkaan keltaselle lakanalle. Se tuli aiva mun kylkeen kii ja alko kuorsata. Mä kuuntelin sitä kuorsausta koko yön. Ja silittelin aina välillä sen turkkia. 

Sitä kuorsausta ja tuulen huminaa mä kuuntelin koko yön. Mä en saanu nukutuks, ku ne ei antanu mulle mun lääkkeitä. Se mun siskon mies tuli yöks kattoon telkkaria sinne olkkariin. Se katto telkkaria koko yön. Tai niin se luulee. Mut mä tiiän paremmin. 

Mä kuulin seinäkellon naksutuksen ja olin tulla hulluks, ku en saanu nukutuks. Jos mä oisin ollu kotona, mä oisin ottanu ainaki pari pillerii unilääkettä. Sit mä oisin heränny keskellä yötä ja alkanu tehä remonttia mun kotona. Mä asun sillee jännästi kahessa kerroksessa, joista toka on vanhas hiilikellaris. Siä mä oon keskellä yötä maalaillu seiniä ja tapetoonu. Yhen kerran mä rupesin maalaan niitä yläkerran portaita, keskellä yötä, ku mä olin heränny. Mä maalasin ne portaat ylhäältä alaspäin. Alhaalla mä huomasin, et olin jättäny valot yläkertaan. Sit mä keksin asetella nessuja niille maalatuille askelmille ja kiipesin nessuja pitkin sammuttaan ne valot. 

Vituiks ne rappuset meni mut sainpa valot sammutettua. Sit mä menin takas nukkuun.

4. tammikuuta 2015

Viiliksiä heppaalun tiimoolta (san. J. Ania, säv. J. Karjalainen)


Mä pirahrin perjantaina Rupsukan seliästä. Rupsukalla oli meno mieles. Sanootin Jii Karialaasen "Viimeinen laulu" mun tunnelmihin sopivaks. Mut toi kuva o eiliseltä, ku me kiirettihin esteeren yli. Mut vähä viiliksiä aallonharialta - ja sit alas. Som paree laittaa laulu pyöriin (ja laulaa - korkialta ja kovaa)!

Ihanalle Veeralle iso rutistus kuvista!



Mä kierrän ympäri maneesin / kera Rupsukan / vaikka eilen taas / viimeksi uhosin
Tää on viimeinen laukka / jonka karautan / pistän hepan talliin / suljen tallin oven / ja lopetan
Korkealta ja kovaa / kuin viimeistä päivää / en tahdo lopettaa / tänä iltana
Mut tää on viimeinen laukka / jonka karautan / pistän hepan talliin / suljen tallin oven / ja lopetan
Kun tehty on rata / jää vain puomit paikoilleen / porkkanan Rupsukalle annan / ja taputukset
Mut tää on viimeinen laukka / jonka karautan / pistän hepan talliin / suljen tallin oven / ja lopetan
Säv: J. Karjalainen
San: J. Ania